Hae tästä blogista

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Eduskuntavaalit ja Erkin valinta


    
Nyt on tehtävä se tärkeä päätös. On päätettävä, minkä numeron viivat kannattaa piirtää äänestyslappuun. Tällä kertaa, näissä vaaleissa, tuo päätös on tavallistakin tärkeämpi. Niin tärkeä, että asiaa hermostuksissamme tuumiessamme oli Erkki nielaista kahvikupposen kahvit väärään kurkkuun.


Suomen tilanne on muuttunut vuoden aikana aika yllättäen, aivan eri suuntaan kuin moni koskaan osasi kuvitellakaan. On myös heitä, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä vieläkään. Sitten ovat he, jotka ovat jollakin intuitiolla, asioiden päättelyllä ja yhteenlaskulla osanneet arvata jotain tämän hetkisen arveluttavan tilanteen suuntaista.


Enemmistö Suomen valtaa pitävistä ei ilmeisestikään ole tilanteen kehittymistä huomannut tahi uskaltanut uskoa tarpeeksi ajoissa, eli vuosia sitten. On monta eri asiaa, joiden takia nyt pitää olla huolissaan: talous, sosiaalipuoli, kasvatus- ja perhepolitiikka.. Siinä vain ensimmäisenä mieleen tulevat asia-alueet.


On vielä eräs kiusallinen mutta suuri kysymys: miten suhtaudumme kiristyneeseen maailmantilanteeseen ja suureen naapuriimme. Miten hoidamme tilanteen? Keitä meidän pitäisi äänestää hoitamaan tilanne oikein?


Olisiko meidän liityttävä Natoon? Tai olisiko meidän otettava maltillinen linja, korkeintaan vain oman puolustuksen toimintakyvyn ylläpitäen ja kohentaen? Sillä oletuksella tietenkin, ettei sitä tarvitse käyttää; että suuri naapurimme voisikin olla ystävämme. Puoluejohtajilta kysyttiin vastikään vaalikeskustelujen yhteydessä: mistä Suomi saisi apua, jos Venäjä hyökkäisi.


Tarvinnemme oikein puhuvia ja oikein reagoivia edustajia kansallemme. Sellaisia, joiden tilannetaju, intuitio, arvot, äly ja poliittinen sekä sosiaalinen kyvykkyys ohjaavat parhaaseen tilanteeseen. Mielestäni presidenttimme Sauli Niinistön linja on järkevä. Suorastaan fiksu. Kyllä vain Pirkkoseni, sitä mieltä minä olen. Uhittelulla tuskin mitään järkevää saisi aikaan.


Tässä tapauksessa uhitteluksi tulkittaisiin myös Nato-jäsenyys sekä kansaa vihamielisesti stimuloivat puheet. Jokainen tietää mitä tapahtuu, kun yöllisellä nakkikioskilla altavastaajan asemaan joutunut asiakas päättää uhmakkaasti puolustaa itseään ja kavereitaan aggressiivisesti käyttäytyvältä henkilöltä. Menestyksekkäämpää olisi valita sovitteleva ja maltillinen suhtautumistapa, joka rauhoittaa aggressiivisen uhittelijan.


Miltä arvopohjalta Suomen kannalta hedelmällisin politikointi sitten onnistuisi parhaiten? Kuinka moni on mahtanut kiinnittää huomiota presidenttimme  tapaan toivottaa siunausta uuden vuoden puheessaan? Hän on mies, joka selvisi kuin ihmeen kaupalla Thaimaan tsunamista (2004) poikiensa kera (ylhäällä sähkötolpassa roikkuen).


Onko uskonto sittenkään niin eriskummallista ja noloa, vaikka olemmekin aika pahasti vieraantuneet kristillisistä arvoista kansana. Tai ylipäätäänkään hengellisistä arvoista, Harry Potteria mukaan lukematta.

 

Voisiko kristinusko ja rukous olla nykyaikanakin toimiva keino selvitä? Toisin sanoen hakisimme apua ylhäältä, emme sivuilta. Natoon liittymällä saisimme melko todennäköisesti aikaan tuon yöllisten nakkikioskien surullisenkuuluisan efektin.


Jos naapurivaltion valtiopäämiehellä tai valtiolla on painava halu sotia tai saada alueita itselleen, ärsykkeet voivat edesauttaa ja avittaa niiden mielihalujen toteuttamista. Tietenkin toivomme, ettei sellaisia suunnitelmia edes ole, vaan taustalta löytyy oikeasti aivan fiksu, moraalinen ja mukava henkilö/ryhmä.


Sekin on mahdollista, että korkea johtava taho jossakin avaruudessa on sittenkin olemassa. Taho, joka on väsynyt Suomen moraalisen rappion ja kristillisen arvojen karsiutumisen tilaan. Sellaisen kansan, joka ei ehkä edes tiedä, mitä moraalisen rappion ja kristillisten arvojen rapautumisen tila käytännössä tarkoittaa. Kun Suomi viimeksi joutui sotaan suurta vastustajaansa vastaan, Suomen kansa kääntyi hyvin laajasti ja yleisesti Raamatun Jumalan puoleen.

   
Suuri osa suomalaisista on ehkä kuullutkin tarinoita valtavista enkelinäyistä sotatantereella, auttamassa Suomen armeijan voittoon. Suomesta tuli itsenäinen valtio, jonka hyvinvointi kasvoi nopeasti. Sitä on kutsuttu siunaukseksi Suomen kansalle.



Aika moni (Erkkikin) on sitä mieltä, että näyt johtuivat traumatisoitumisesta ja väsymyksestä. Ne jotka sen ovat kokeneet, ovat olleet ilmiön aitoudesta aivan varmoja. Oli niin tai näin, ei ehkä kannattaisi jättää tuota viimeistä toimivaksi väitettyä mahdollisuutta käyttämättä, jos tarinat sattuisivatkin pitämään paikkansa? 


Elomme saattaa siis olla täysin riippuvaista ylhäältä tulevasta tahosta, jota kutsutaan Jumalaksi - ja jonka väitetään puhuneen meille Raamatunkin kautta.  Mitä, jos elomme ja autuutemme onkin kiinni siitä, turvaudummeko ja otammeko vastaan tuon hyvän suojeluksen ja johdatuksen? Vai emmekö kenties halua sitä? Jos tilanteemme on niin vaikea ja suorastaan mahdoton, kuin miltä nyt vaikuttaa, olisiko syytä kokeilla talvisodan selviytymismallin toimivuutta vieläkin. Silloin sai valtaa kristilliset arvot ja rukous. 

   
Jospa se onkin totta: ylhäällä oleva taho, Jumalaksi nimitetty, on saattamassa meitä kansana uudelleen pattitilanteeseen? Tarkoituksena kenties sen kautta pelastaa meidät täydelliseltä tuholta, jonka uskon ja moraalin rappio muutoin voi kenties saada aikaan? Jos tuohon Jumalaan turvautuminen on ainoa oljenkortemme, joka voisi taata onnistumisen, kannattaisiko sitä kokeilla?


Mitään huonoa siitä tuskin seuraisi, jos Suomen päättäjillä olisi kristillistä arvopohjaa enemmän. Sen kautta saisimme uutta hyvää alustaa korjata ja viedä asioita eteenpäin.  Kristillisten arvojen takana seisoo kristillisdemokraattinen puolue, mutta yksittäisiä henkilöitä on myös muidenkin puolueiden listoilla.  Nyt on jo kiire. Päätös odottaa kulman takana, Erkki hyvä! Päätös! Sanoin *Päätös*. En *Pirkko*..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti