Hae tästä blogista

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Koulukiusaaminen alkaa jo päiväkodissa. Osa 2.

Kahvikupponen kuumana totean, että päiväkodissa opitaan ryhmässä toimimista. Sen tietää Erkkikin. Päiväkodin henkilökunta määrittää aika pitkälle sen, millaiseksi lasten käsitys toisen arvostamisesta, huomioonottamisesta ja kohtelusta muodostuu – ryhmässä.

Aivan oikein, sitä mieltä olen. Miksikö? No siksipä juuri, että vanhemmat eivät silloin ole paikalla oikomassa mielestään vääriä malleja ja tapoja, halusivat tai ei vaikka miten haluaisivat. Vanhemmat eivät ole paikalla näkemässä ja kuulemassa, eivätkä pysty mitenkään tarjoamaan työn jälkeen yhtä perusteellista päiväkodin kaltaista lasten ryhmässä olemista itse. Sitten on myös ne vanhemmat, joita ei edes kiinnosta. Ja ne vanhemmat, joilta vahingollisia malleja tulee.

2015-03-27-8477

Päiväkodissa on siis myös aikuisia. Heiltäkin tulee täten käyttäytymis- ja asennemalleja lapsille, sanoi Pirkko siitä mitä hyvänsä. Päiväkodin ilmapiiri aikuisten kesken ei sekään ole aina sillä mallilla, kuin pitäisi. Se heijastuu väistämättä lapsiin ja lasten käsityksiin vuorovaikutusmalleista ja toisten kunnioittamisesta sekä arvostamisesta. Tai sen puutteesta. Aivan kuten kotonakin. Päiväkoti ei ole turhaan sanamuodossa päivä*koti*. Siellä tapahtuu monta asiaa suuren osan valveillaoloajasta, jotka muutoin tapahtuisivat kotona. Ammatikasvattajien ei pitäisi korostaa niin paljon perheen osuutta, jos se tarkoittaa ammattikasvattajan oman osuuden ja vastuun väheksymistä.
 
Päiväkodin henkilökunnassa saattaa myös olla niitä, joilla ei ole tasa-arvoinen asenne vanhempia kohtaan. Päiväkodin henkilö voi suhtautua eri vanhempiin ja lapsiin eri tavoin. Toisista hän omien mieltymystensä, luonteensa, arvojensa ja taustansa johdosta tykkää enemmän, toisista ei ehkä yhtään. Vaikka sitä tietoisesti ei näyttäisi, se näkyy silti. Lapsi huomaa ja vaistoaa sen kyllä. Valitettavasti on myös niitä päiväkodin henkilöitä, jotka sen näyttävät.

Koska päiväkodin henkilökuntakin on siten vain ihmisiä koulutuksestaan huolimatta, vaikuttavat he yllättävän paljon päiväkodissa lasten kesken vallitseviin vuorovaikutussuhteisiin.


No mitenkö se sitten tapahtuu? Siten, että lapsi huomaa tuon päiväkodissa tapahtuvan epäkohdan: kun johonkin lapseen/vanhempaan/perheeseen suhtaudutaan ”huonommin” päiväkodin aikuisten taholta. Esimerkiksi toisen lapsen vanhempi on lakimies, lääkäri tai kaupungin kermaa tai vaikka sitten itsekin kasvatusalalla ja toisen lapsen vanhemmat taas ovat jotain muuta. Kuka arvojensa pohjalta sitten suosii enemmän sitä kermaa, kuka taas sitä ”jotain muuta” ehkä tutumpaa. Se näkyy pienen pieninä asioina käytöksessä: pieninä eleinä ja asioina, ketä muistetaan tervehtiä ja kuinka leveästi, kenelle ei jakseta sanoa oikein mitään eikä hymyäkään suoda. Ja tietenkin se näkyy lasten kohtelussa eriarvoisesti. Täsmennän myöhemmin osassa 3, miten lasten eriarvoinen kohtelu ilmenee ja näkyy.

Jollakin kasvatustieteitä opiskelleella (toivon mukaan vain hyvin harvalla  ei juuri kenelläkään) voi valitettavasti olla joskus hyvin jumittuneita käsityksiä ja kategorisointeja perheistä ja ihmistyypeistä – pienikin erilaisuus tai muu piirre voi johtaa epäilyihin ja kyräilyihin – ja sitä kautta syntyneeseen ”huoleen”. Sillä tavoin syntynyt ”huoli” onneksi yleensä osoittautuu jossakin vaiheessa ja muilta tahoilta sitten perusteettomaksi, kun huolikärry lähtee pyörimään. Mutta huolikärry ehtii traumatisoida ja aikaansaada huonommuudentuntoisiksi ennen ehkä ehjän perheen jäsenet, mikä johtaa yhä uuteen eriarvoistumiseen ja väärinymmärryksiin perheen huonommuudentunteen lisääntyessä. Senkin muut lapset huomaavat…

2015-03-27-8488

Aivoni käyvät nyt niin kuumana, että kahvikupponenkin ehti jo aivan kylmetä. Palataan asiaan uuden kuuman kupposen kera taas toinen
pilvinen ja sateinenkaunis päivä.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Koulukiusaaminen alkaa jo päiväkodissa. Osa 1.

Mikä ei tapa se vahvistaa, sanoi Erkki. Koulukiusaamista on kai jokainen joutunut joskus pohtimaan – tavalla tai toisella, syystä tai toisesta. Pohtiminen tuntuu tietenkin erilaiselta, kun sitä joutuu pohtimaan läheltä: jos on itse, tai jos joku perheenjäsenistä on kiusattu tai kiusaaja.

Puhun nyt päiväkodista alkavasta koulukiusaamisesta, vaikka kiusaamista voi tapahtua muuallakin (esimerkiksi harrastuksissa tai naapuruston lasten keskuudessa). Jokapäiväisessä yhteisössä, jossa lapsen on pakko olla päivästä toiseen pidemmän aikaa, kaltoinkohtelu on vaikeinta ja vahingollisinta. Keskityn aluksi siis siihen, mistä koulukiusaaminen oikeastaan alkaa ja miksi. Sylttytehdas löytyy  tosiaankin monelle yllättävästä paikasta: päiväkodista. Syistä ja niiden seurauksista ei ota selvää Pirkkokaan. Eikä opettaja varsinkaan.

Kunpa oma lapsi olisikin se hiekkalaatikoiden ystävällinen ja iloinen Robin, jonka Boom kah soi kaikkien korvaan kutsuvasti. Useimmiten ei kuitenkaan ole niin. Päiväkodin hiekkalaatikko täyttyy monenlaisista persoonista. Ja sitten on se yksi, jota ei sinne päästetä.

Päiväkotien kasvatushenkilökunnasta yllättävän moni väittää, etteivät pienet lapset osaa olla tahallaan kiusaavia ja ilkeitä. Ainakaan kovin tarkoitushakuisesti. En kuitenkaan usko tuota. Monesti olen ajatellut sen olevan kasvatushenkilön laiskuutta olla huomaamatta ja puuttumatta asiaan. Jo päiväkodissa haetaan omaa paikkaa ryhmässä, huomiosta puhumattakaan. Syntyy kateutta, kilpailua, taistelua vallasta ja omasta asemasta. Se johtaa käyttäytymiseen, jota kutsutaan kiusaamiseksi. Jos päiväkodin henkilökunta ei sitä tunnista, ei haitallisia ja vahingollisia käyttäytymismalleja pystytä estämään ja ne alkavat muodostua päiväkodin lasten tavaksi käyttäytyä ryhmässä.

2015-03-27-8484Päiväkoti-ikäinen lapsi ei ymmärrä käyttäytymistään yhtä syvällisesti, kuin isompi lapsi. Jos päiväkodissa ei puututa pienimpiinkin muita hylkiviin tekoihin, vaan pidetään niitä normaaleina lasten metkuina, tukee päiväkoti tulevaa kiusaajien ryhmittymää. Osa heistä on sivustakatsojia, jotka pitävät omaa rooliaan pakollisena tai ehkä jopa hyvänä. Hyväksyttynä joka tapauksessa.