Matkapuhelinten ja muiden älylaitteiden antaminen lasten käyttöön ei ole ongelmatonta

                                                                                                                 

Kännykkä ruokapöydässä

Monissa kodeissa ja kouluissakin on tuttua se päivittäin monta kertaa toistuva tilanne, kun lapset, nuoret ja aikuiset syventyvät omiin teknisiin laitteisiinsa (emme me aikuisetkaan ole siitä ollenkaan niin vapaita, vaikka niin vielä uskottelemmekin). On kännykkää eli matkapuhelinta, ipadia ja ties vielä mitä kaikkea uutta langatonta tekniikkaa, minkä nimeä en juuri nyt edes muista. Uuden tekniikan vallatessa elämäämme yritämme epätoivoisesti saada perheenjäsenet keskittymään toisiinsa ja laittamaan laitteet hevonkuuseen sivuun.

Älylaitteet ovat vallanneet elämämme ja tekevät siitä aivan erilaista, kuin mihin aiemmin on totuttu. Etenkin lasten ja nuorten kohdalla vaikutus on suuri. Me aikuiset koemme, että älylaitteiden ja sosiaalisen median käyttö eristää. Nuoret taas väittävät sen kaiken yhdistävän ja ainoastaan vain lisäävän sosiaalista kanssakäymistä - myös fyysisesti.

Kännykkä, pelit ja internet

Huolehdimme - tai ainakin meidän pitäisi huolehtia - etteivät lapset pelaa kännyköillään liikaa tai joudu nettiin väärille sivuille. On joukko aikuisia, joiden mielestä lapsille ei pitäisi hankkia nettiyhteyttä kännykkään. Kuulun itsekin niihin aikuisiin. Nettiyhteys pitäisi poistaa lapsen kännykästä eli hankkia sellainen matkapuhelin, jossa se onnistuu. Se ei nimittäin onnistukaan noin vain kaikissa kosketusnäytöllisissä puhelimissa. Kännykkää, jossa ei ole nettiyhteysmahdollisuutta, on myös vaikeahkoa löytää. Ainakaan sellaista, jonka lapsi tai nuori kelpuuttaisi ilman pelkoa suuresta sosiaalista häpeästä ja hyljeksinnän kohteeksi joutumisesta. 

Murehdimme myös sitä, muistavatko lapsemme kulkea koulumatkansa turvallisesti. Aika usein näkee lapsen kulkevan kännykkäänsä tutkien - ehkä pelaten. Lasten pelaaminen ja liian helppo netinkäyttöyhteys -mahdollisuus onkin asia, jota on käsiteltävä kahvikupposen äärellä vielä erikseen aivan omana asiakokonaisuutenaan.

Puhelinkäyttäytyminen

Oma työmaansa on lasten puhelinkäyttäytymisen opettamisessa. Siinä eivät enää päde kaikki vanhat hyvät lankapuhelinajan säännöt, ainakaan kovin osuvasti joka tilanteeseen. Hei, täällä Pekka, onkohan Olli kotona? Edellä mainitunlaisen värssyn voi toki opettaa. Mutta silloinkin vastaaja usein jo tietää soittajan olevan Pekan ja Pekkaa sen sanominen vielä erikseen nolottaa. Yleensähän kännykkään vastaa kännykän omistaja.

Matkapuhelimeen vastaaminenkin on hieman erilaista kuin lankapuhelimeen. Lapsesta voi tuntua nurinkuriselta vastata puhelimeen: "Liisa Lillukka puhelimessa", koska soittaja on soittanut juuri Liisa Lillukan puhelimeen ja olettaakin Liisan vastaava. Puhelimeen ei kuitenkaan sovi vastata esim. "no mitä asiaa" tai "haloo", saati "häh", vaikka se tuntuukin olevan aika yleistä lasten, nuorten ja aikuistenkin keskuudessa. Kovin sopivaa ei myöskään ole hyvinkin yleinen tapa kysyä ensimmäisenä: "Missä sä oot?". Samalla koemme velvollisuudeksemme kertoa sen ja olla aina
tavoitettavissa. Muuten joku saattaa loukkaantua.

Älylaitteiden säteily haitta lasten terveydelle?

Edellä mainitun kaltaisten asioiden kanssa kamppailemme päivittäin. Meiltä kaikilta tuntuu unohtuvan eräs vielä tärkeämpi seikka: kännyköiden ja älylaitteiden säteily. Me olemme nyt ensimmäinen suuri ihmisjoukko, josta saadaan vasta tulevaisuudessa tietoa kännykän säteilyn vaikutuksista. Kiinnostaako se ketään? Ei voida olettaa, että säteily olisi täysin vaaratonta, kuten jotkut tahot viestittävät.

Olisiko niin, että viestittävät tahot ovat jotenkin sidoksissa älylaitebisnekseen. Aika moni siihen onkin sidoksissa, tavalla tai toisella. Se on tehnyt meistä jopa rikkaita ja hyvinvoivia, kuten Nokian osaltakin jo näimme. Se työllistää aika monet meistä  eri tavoin, tuo kassavirtaa. Lisäksi se helpottaa ja mukavoittaa elämäämme aivan liikaa huomattavasti. Miksi emme siis loksauta silmiämme tai korviamme joidenkin asiantuntijoiden, professoreiden ja tutkijoiden varoituksille?

Olemmeko edes kuulleet moisia varoituksia ja jos kuulemme, rekisteröimmekö niitä? Suomessa vallitsee monessa asiassa jonkinlainen vähättely: ei uskalleta olla varovaisia. Se on vain jotain heikkohermoisten hörhöilyä, sanoi Erkkikin. Mutta aika monessa asiassapa onkin sitten menty suohon - niin sanotusti - kun ei olla uskottu ajoissa varoituksia. Oli sitten kyse luonnonmullistuksista, taloudesta, rokotusten terveysvaikutuksista, liikennekäyttäytymisestä, lasten ja nuorten pelikäyttäytymisestä, naapurimaiden käyttäytymisestä, puolustusvoimien alasajosta, mistä tahansa terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavasta käyttäytymisestä tai ilmiöstä,  saati poliitikkojen käyttäytymisestä.

Samaan aikaan useissa muissa maissa jo tehdään toimenpiteitä ja uskalletaan olla varovaisia - jopa kännyköiden ja muiden älylaitteiden säteilyn osalta. Ei vasta sitten kunnes ei toisin todisteta.

Katso: http://www.ylppo.fi/etusivu

Kännyköiden säteilyä ja sen vaikutuksia sekä niihin liittyviä tutkimuksia - ja sitä miten meidän tulisi suojella lapsiamme ja itseämme - palaan vielä ruotimaan kuumaakin kuumempi kahvikupponen huulillani. Tämä on hyvin tärkeä aihe, uskoi Pirkko tai ei.